Kouluruokakilpailun voitti Juuan joukkue
”Hyvää ei tarvitse muuttaa”
Suosittu ja odotettu Kouluruokakilpailu on jälleen kisattu ja voittaja selvitetty. Tuomaristo koostui osallistujakoulujen oppilaista ja he äänestivät voittoon Juuasta ponnistavan Poikolan pinkit pimut – joukkueen (Poikolan koulu). Joukkueen kokoonpano on: Sini Solehmainen, Heidi Ovaskainen, Jonna Kekäläinen ja Valentina Moiseeva. Onnittelut voittajille!
Järjestyksessään kuudennessa Kouluruokakilpailussa jokainen joukkue valmisti lasagnen ja sille lisäkesalaatin. Mukaan pääsi tänä vuonna 10 joukkuetta. Joukkueet olivat:
- Elomaan Pirttihirmut (Elomaan koulu)
- Perhetalo Team Aurinko (Luonnonmaan perhetalo)
- Keravanjoen koulun Kuohu (Keravanjoen koulu)
- Keskuskeittiön Kultapallerot (Kurikan yhteiskoulu/keskuskeittiö)
- TGS-kitchenstaff (Tegengrensskolan)
- Loconuts (Karis-Billnäs Gymnasium)
- Rekolanmäen koulun Rinsessat (Rekolanmäen koulu)
- Poikolan pinkit pimut (Poikolan koulu)
- Rantakylän timanttikeittäjät (Kampus Bistro)
- Maatullin Hönöt (Maatullin peruskoulu)
Koe-erät ja maistatukset apuna
Kisan voittanut Poikolan koulun tiimi luotti reseptissään perinteikkääseen, oppilaiden pitämään makupalettiin. Lasagnea ei lähdetty keksimään uusiksi, vaan kilpailureseptiä alettiin kehittää Poikolan koulun ruokalistalta löytyvän suosikkilasagnen pohjalta.
– Ehkä suurin haaste reseptin kehittämisessä oli se, että tavanomaisesti käyttämämme lasagnelevyt tuli korvata IsoMitan lasagnelevyillä. Tutustuimme tuotteeseen huolellisesti ja teimme useita koe-eriä, jotta pystyimme hiomaan lasagnen paistolämpötiloja ja vetäytymisaikaa. Pieni testiryhmä antoi välissä palautetta. Näin meidän oli mahdollista varmistaa, että ruoassa on kaikki kohdallaan: ulkonäkö, maku, koostumus ja lämpötila, Poikolan pinkkien pimujen Sini Solehmainen kertoo.
Lasagne maistuu Poikolan koulussa
Juuan kunta on kooltaan pieni, mikä näkyy myös Poikolan koulun yhteishengessä. Henkilökunta ja oppilaat tuntevat toisensa hyvin ja esimerkiksi koulukeittiön henkilökunta saa rehellistä ja suoraa palautetta ruoasta. Inhokkiruoat on tiputettu pois listalta ja toiveita ja kehuja puolestaan kuunneltu tarkkaan.
– Perinteinen lasagne on tehnyt täällä aina kauppansa. Meidän lasagnessamme hyväksi on koettu se, että hyödynnämme siinä poikkeuksellisesti vain yhtä kastiketta. Toinen tykätty elementti on käyttämämme juusto. Muutenkin meillä on ollut tapana panostaa lasagnen makuun ja raaka-aineiden laatuun. Viime aikoina meillä on rohkaistuttu käyttämään mausteita entistä enemmän, mistä on tullut kiitosta oppilailta. Ruoka maistuu oppilaille, mikä näkyy myös hävikin vähentymisenä, Solehmainen tiivistää.
Tällä kertaa kisa käytiin koulukeittiöistä käsin
Aiempina vuosina Kouluruokakilpailun voittaja on selvitetty erillisessä tapahtumassa, yleisön ja tuomariston edessä. Tänä vuonna tapahtumaa yksinkertaistettiin ja suoraviivaistettiin – erillisen finaalitapahtuman sijasta sekä reseptien kehittäminen että itse kilpailupäivä käytiin omista koulukeittiöistä käsin. Näin kukin joukkue pystyi keskittymään täysillä hyvän kouluruoan kehittämiseen ja valmistamiseen. Tuttu työskentely-ympäristö tarjosi turvaa ja auttoi saavuttamaan parhaan mahdollisen lopputuloksen.
– Kiitokset tiimille, koulumme oppilaille ja opettajille, sekä tietysti kilpakumppaneille. Kisa oli kovaa ja herkullisilta haasteilta ei vältytty. Tästä on hyvä jatkaa, Solehmainen päättää.
Koulukeittiöiden työtä on tärkeää nostaa esiin
Suomalaisella kouluruoalla on pitkät perinteet ja vankka asema – sitä on tarjottu jo yli 70 vuotta maamme lapsille ja nuorille. Maukas, ravitseva ja koululaisille maksuton ruoka on avainasemassa koulumenestyksessä: ruoka antaa energiaa ja auttaa jaksamaan opin tiellä.
Suomen kouluruokajärjestelmä on ainutlaatuinen ja erittäin toimiva, mutta aina me emme muista sitä arvostaa. Kouluruoasta on muodostunut itsestään selvä etu, jota nostetaan esille medioissa useimmiten vain silloin, kun ruoka ei ole vastannut odotuksia ja laatukriteerejä. Herkullisimmat onnistumisen hetket tuppaavat jäädä usein pimentoon.
Kouluruokakilpailu haluaakin muistuttaa, että koululaisten ravintorikkaan polttoaineen taustalla on järisyttävää superosaamista, joka ansaitsee ison tunnustuksen. Muistetaan olla tyytyväisiä ja kiitollisia tästä jokapäiväisestä etuoikeudesta – ja pidetään kotimaista osaamista arvossa!