Turku kutsui vanhemmat kouluille syömään

Kouluruoka maistuu, ei maistu, maistuu…

26.01.2011

Ekaluokkalainen Sofie Lehtovaara arvioi, että koulussa on enemmän pahoja ruokia kuin hyviä. Sofien äiti Marjo istuu ruokalassa tytärtään vastapäätä ja kuuntelee. Molemmilla on lautasellaan kasvispihvejä, kermaperunoita ja salaattia. Marjo itse on positiivisesti yllättynyt, kuinka hyvältä ruoka maistuu.

Sofie Lehtovaara
Sofie Lehtovaaran ruokasuosikkeja ovat pinaattikeitto ja sienisalaatti. Ne ovat herkkuja kouluruokalassakin. Sen sijaan perinteinen lasten suosikki lasagne ei tytölle maistu.

Lue Cygnaeuksen koulun vastaavan kokin Anne Stirkkisen kommentit »
Marjo Lehtovaara

Marjo Lehtovaara kävi ekaluokkalaisen tyttärensä Sofien koululla lounaalla. Turun kaupunki antoi kaikille vanhemmille mahdollisuuden tulla maistamaan kouluruokaa.

Turussa kaupunki kutsui viime syksyn aikana lasten vanhempia koululle syömään. Tavoitteena oli, että vanhemmat voisivat itse muodostaa mielikuvan kouluruoasta. Ennakkoilmoittautumista ei vaadittu.
– Oletin, että ruoka olisi maistunut paljon teollisemmalta, puolivalmisteista tehdyiltä. Ruoka oli hyvää, toteaa Marjo Lehtovaara syötyään Turun Cygnaeuksen koululla. 

Ruokailu yhdistää kodin ja koulun

Marjo Lehtovaara on kolmen tytön äiti. Sofiella on kaksi isosiskoa, joista toinen käy yläkoulua, toinen lukiota. Kukin lapsi asennoituu ruokaan omalla tavallaan. Marjo itse sanoo suhtautuvansa ruokaan, niin kotona kuin koulussakin, suoraviivaisesti. 
– Lapsi sanoo herkästi, yök en syö. Ruoka on kuitenkin polttoainetta ja syödä pitää. Joka päivä ei voi olla herkkuruokaa, hän painottaa.

Lehtovaarojen kodissa ruokapöydässä kaikkea pitää maistaa. Perheen ruokasuosikkeja ovat pinaattikeitto ja sienisalaatti. Ne ovat herkkuja kouluruokalassakin. Sen sijaan perinteinen lasten suosikki lasagne ei tytöille maistu.
Marjo korostaa kodin yhteisiä ruokahetkiä ja pahoittelee, etteivät ne ole itsestäänselvyys kaikissa kodeissa. Yhtä lailla niin kotona kuin koulussa tutustutetaan lapset uusiin makuihin.

Aamiaisesta ei aikaakaan

– Kouluruokailussa suurimpia ongelmia ovat nähdäkseni lasten ottamat pienet annokset ja aikainen ruoka-aika, hän toteaa. 
Nopea vilkaisu ympärille ruokalassa vahvistaa väitteen: usealle lautaselle on otettu vain nokare kermaperunoita ja pala kasvispihviä. Cygnaeuksen koulullakin lapset saavat itse annostella ruokansa, aina esikoulusta lähtien. Valvovan opettajan rooli korostuu.

Suuren suuri ei ollut Sofienkaan lounas. Toisaalta kello on vasta kymmenen, joten tukevasta aamupalasta ei ole ehtinyt hänellä kulua kahta tuntia. Äiti Marjo epäileekin, ettei tytöllä ole vielä kunnolla nälkä.

Pienen annoksen jäljet johtavat karkkikauppaan

– Ei tämä niin hyvää ole, Sofie vastaa kysymykseen ruoan mausta ja työntää samalla pihviä haarukassa. Onneksi iltapäiväkerhossa on tarjolla välipalaa.
– Koulun kulmalla on kaksi karkkikauppaa. Vähän isommat lapset käyttävät herkästi kotimatkalla taskurahansa epäterveelliseen välipalaan, jos ruokaa ei ole syöty tarpeeksi, Marjo tietää jo kokemuksesta. Lehtovaaroilla on linjattu, että jos lapsi jää kiinni karkkikaupassa käynnistä viikolla, hän menettää karkkipäivän karkit.
– Kai tämä äidin jatkuva ruikutus terveysvaikutuksista joskus menee perille, Marjo naurahtaa.

Tilaa tuotteita
Asiakaspalvelu